4 Demokratia, valuviat
Suomi sössii, mutta syyksi ei kelpaa se, että muutkin sössivät. Miten voisimme parantaa kilpailukykyämme ja elämisemme laatua?
Demokratia on hieno aate, sen tarkoitushan on lisätä ja turvata ihmisten vaikutusmahdollisuuksia omassa yhteisössään. Pitäisikö samoja periaatteita viedä kansainväliseen yhteistyöhön? Miten?
Ensimmäinen ongelma syntyy siitä, miten paljon demokratiaa tarvitaan? Ikävä kyllä, siitä ei juuri keskustelua näy ja käytännössä 'ohjelmaa' ohjaa yksittäisten ihmisten syöttökaukaloiden hankkiminen ja turvaaminen. Normaali ihminen näkee, miten joissakin maissa demokratiaa näytellään ja joissakin maissa sitä tulvii silmistä ja korvista.
Demokratian työkaluna toimii politiikka. Siinä kyse on ryhmittelystä, asioita paketoidaan päätöksenteon nopeuttamiseksi. Kaksipuoluejärjestelmässä paketointi on viety äärimmilleen. Jos kannatat tätä ajatusta, sinun tulee kannattaa näitä muitakin pakettiin kuuluvia. Suurissa kysymyksissä äänestystulokset jakautuvat usein 50/50 ja pienetkin seikat voivat ratkaissa lopputuloksen. Epävarmuutta lisää äänestäjien asiantuntemattomuus vähänkin vaativammissa kysymyksissä.
Ministeri Pertti salolainen on joskus ihaillut USA:n kyvykkyyttä maailman politiikassa, johtuen sen pitkästä historiasta ja kokemuksesta. Tavallinen uutisvirran seuraaja päätyy kyllä täysin vastakkaiseen lopputulokseen. USA:n koko ylin hallinto vaihdetaan presidentin vaihtuessa ja diplomaatitkin vaihdetaan, uuden presidentin kavereihin. USA:n väliintulo lopetti toisen maailmansodan, mutta sen jälkeen huippuunsa hiottu sotakoneisto on kustannuksiaan säästämättä tuottanut pelkkiä säälittäviä epäonnistumisia. 'Asiaa' ei auta USA:n kansalaisten perussivistyksen puute.
Demokratian suurin valuvika on siinä, että kuka hyvänsä voi päästä johtavaan asemaan. Puolueilla ei näytä olevan mitään sisäistä varmistuskeinoa pätevien henkilöiden johdattamiseksi vallan keskiöön. Kansanomaiset öykkärit ja suhmurit voivat päästä kärkeen, mikäli jano on riittävä ja äänekäs tukijoukko on taustalla. Tuomiot ja muut vastoinkäymiset ja häpeät käännetään hyödyksi, 'omia ammutaan'.
Donald Trump on tästä pätevin esimerkki. Ensimmäisen esiintymisen jälkeen oma tulkintani hänestä tiivistyi kahteen toteamukseen: patsastelu, kuten B. Mussolinilla ja äly, kuten M. Nykäsellä. Perimmäisten kysymysten äärellä, kuten mielentilatutkimusvaateessa, vastaan tuleekin se demokratia ja poliitikot muodostavat korkeimman tuomioistuimen - ja vaateet hylätään...
Vain kerran olen nähnyt Trumpia kutsuttavan idiootiksi, se sattui Kanadassa, missä erään kaupungin asukkaat vaativat kotikatunsa nimen vaihtamista. Vallan vaihduttua alkaa keskustelu lähestyä totuutta, kun hiljaa olleet tulevat julkisuuteen.
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000008265006.html
Kirja: Trumpin ”hulluus” laukaisi kaaoksen vaalitappion jälkeen: ”Tämä on erittäin vaarallinen tilanne”
– Olemme matkalla oikeistolaiseen vallankaappaukseen. Koko homma on hulluutta. Hän käyttäytyy kuin kuusivuotias, joka on saanut kiukkupuuskan, Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelun silloinen johtaja Gina Haspel varoitti kirjan mukaan Yhdysvaltain puolustushaarakomentajien neuvoston puheenjohtajaa Mark Milleyä.
Kaaos kulminoitui tammikuun 6. päivän tapahtumiin, jolloin Trumpin kannattajat valtasivat kongressirakennuksen Washington D.C.:ssä. Trump sai tapahtumien johdosta virkasyytteen, josta valtakunnanoikeutena toiminut senaatti lopulta hänet vapautti.
Kommentit
Lähetä kommentti